Eilen (eli sunnuntaina) oli ensimmäinen varsinainen päivä täällä ja käytiin kokeilemassa zipliningia Michellen eli hostäidin synttäreiden kunniaksi. Pakko kyllä sanoa, että oli ihan älyttömän hauskaa.
Paikka oli Camano Island, joka sijaitsi lyhyen ajomatkan päässä täältä Stanwoodista.
Jos haluatte lukea lisää niin klikatkaa tänne: http://www.canopytoursnw.com/ctnw.php.
Meitä oli varmaan parisenkymmentä henkeä, kaikki perheen sukulaisia ja ystäviä, joten pääsin tapaamaan tosi paljon ihmisiä. Aika hauskaa oli, että nuorin joka oli mukana oli 8v ja vanhin 80.
Kuvat on puhelimella otettuja (tietenkään kun sinne ei voinut ottaa kameraa), joten niistä voi ehkä olla hieman hankala saada selvää, mutta ehkä tajuatte niistä zipliningin eli suomeksi varmaan vaijeriliun idean. Oppaat oli tosi hausjoja ja saatiin sieltä myös ilmaiset t-paidat kotiinviemisiksi.
Viimeisessä kuvassa vasemmalta oikealle hostmummo, hostäiti, hostsisko ja minä.
Zipliningin jälkeen mentiin läheiseen ravintolaan (nimi oli Diamond Knot) syömään ja söin siellä ehkä elämäni parhaimman hampurilaisen, nimittäin tuon kuvassa olevan BBQ Pulled Pork Burgerin.
So delicious!!
P.S Kuvat näkyy ilmeisesti liian isoina :( Yritän korjata asian jos vain voin, pädillä päivittäminen on kyllä yhtä tuskaa, mutta kun ei ole sitä omaa konetta mukana...
Finally here!
Päivittelen kuulumisia näin pikaisesti puhelimella. Saas nähdä miten onnistuu.
Kello on täällä nyt seittemän aamulla ja heräsin ihan oikeasti kukonlauluun. Kunnon landefiilis. Huomaa kyllä pienen aikaeron (ei mitään kunnon jet lagia kuitenkaan) kun oon jo nyt hereillä.
Eilen lähdettiin aamulla aikaisin meiltä ajamaan Helsinkiin ja oltiin kentällä joskus puolenpäivän aikoihin. Sain lähtöselvityksen tehtyä (englanniksi tiskillä, oli ihan mukava miekkonen minuu palvelemassa) ja kaikki meni hyvin.
Saatiin jopa, pienen sähellyksen jälkeen, vierekkäiset paikat Saaran kanssa jonka kanssa mentiinkin samaa matkaa Chicagoon asti.
Kävin myös Starbuckissa fiilistelessä, voi olla että täällä tulee käytyä siellä usein.
Lento meni myös hyvin, mutta koska se nyt oli se 9 tuntia (+ noin 20 min viivästystä) niin olihan se aika puuduttavaa. Luin Looking for Alaskan melkein loppuun, terveystietoakin vähän. Leffat siellä oli aika huonoja. The Monuments Men (joka vaikutti tylsältä sotaleffalta) ja Silver Linings Playbook (jonka olin jo nähnyt).
Mutta ruoka oli erinomaista lentokoneruoaksi! Saatiin valita otetaanko pastaa vai BBQ kanaa (otin kanaa) ja myöhemmin meille tuotiin ihan sikahyvät minipannupitsat.
Chicago pelotti älyttömästi, mutta se meni yllättävän hyvin. Uskolaa tai älkää, kyselyt oli paljon tarkemmat Helsinki-Vantaalla! Minuu kuulusteli semmonen mukava mies ja sormenjälkien ottaminen oli myös ihan helppoa. Matkalaukku löysi myös perille, meinattiin tosin unohtaa jättää laukut siihen vaihtotiskille. Onneksi joku pyys meidät takas ennen kun kerettiin pidemmälle. Hups.
Chicagon kenttä ei ollut niin iso mitä kuvittelin. Siellä oli eri maiden lippuja katossa mistä kuvakin (huomatkaa Suomi), surkee wifi ja tosi huonosti puhelimen latauspisteitä.
Lähtöportilla oli mukavat keskustelut Alaskaan menevän vanhemman pariskunnan kanssa. Kysyivät olenko Minnesota fani kun sanoin että olen Suomesta. Sanoin olevani vaikka en lätkää seuraakaan. Vissiin siellä sitten jotain suomalaisia pelaa. Ja eräs nuorempi herra (myös Alaskaan menossa) tunnisti minut suomalaiseksi aksentista, en tiedä onko sitten hyvä vai huono juttu.
Lennolla sitten oikeastaan vaan nukuin. Sitten kun oltiin perillä kesti vähän aikaa ennen kuin löysin isäntäperheeni. Laukkukin onneksi löysi ihan perille asti.
No sitten ajettiin about tunti tänne. Matkalla näin Seattlen downtownin kaikessa loistossaan ja se oli kyl huikee fiilis. Kuvaa en ehtinyt ottaa, mutta jos käytte kattomassa Seattlen "skylinen" kuvia yöllä niin tajuutte kyllä.
Pakko vielä sanoa, että se on kyllä totta että Amerikassa kaikki on isompaa. Ainakin autot ja sängyt. Sanoinkin eilen hostmomille että miun oma sänky on varmaan puolet (oikeesti ehkä 1/4) tästä sängystä. Olo on kuin prinsessa ja herne sadusta, nukutti tosin ihan hyvin :D
Niin ja se vielä, että jos en jo ollu maininnu niin näillä on tosi paljon eläimiä. 2 hevosta, 28 kanaa, 3 kissaa, 3 kania ja koira.
Kissat vielä ujosteli minuu (paitsi yksi nimeltä Smokey), mutta onneksi sentään Missy-koira tais ihan tykätä.
Tänään mennään kokeilemaan zipliningia ja siitä tulee varmaan hauskaa! Siitä sitten lisää myöhemmin.
Tuliaiskassit isäntäperheille. Sisältöä en vielä paljasta, mutta kaikkea kivaa suomijuttua sieltä löytyy ;)
Ja kaikkea Lions juttua perheille ja klubeille vietäväksi...
Tässä miun matkalukemiset. Kyllä, näette oikein, otan mukaan myös terveystiedon kirjat.
Tai ainakin yhden, riippuu vähän. Pitäähän niihin kirjoituksiin aloittaa lukeminen jo näin kesällä.
Onneksi enkun kirjotuksiin tulee treenattua paikan päällä ihan käytännössä.
Viimeksi kun kirjoitin en vielä panikoinut.
Pakko sanoa, että tilanne on toinen nyt.
Yritettiin tänään tehdä nettilähtöselvitystä, mutta eihän se tietenkään onnistunut.
Onneksi Kilroylla on osaavaa henkilökuntaa ja he osasivat auttaa.
Pitää kuitenkin huomenna marssia automaatille tekemään se lähtöselvitys.
Ja arvatkaa vaan onko hyviä paikkoja silloin enää jäljellä...
Toinen asia, mikä hirvittää on matkalaukun paino. 19.7kg jo tässä vaiheessa. Hupsis.
Yritetään vielä karsia jotain pois, mutta voi olla että silti on liian painava. Tai no siis saahan se olla 23kg, mutta kun haaveilin niistä ostoksista... Pitää kai oikeasti jättää kaikki vanhat vaatteet sitten sinne.
No onneksi siellä on myös aika paljon tuliaisia isäntäperheille, että edes vähän painoa oikeasti saadaan pois.
Ja isäntäperheellä on kuulemma kaikkia extravaatteita jos tarvitsee.
On siellä sentään on paljon lämpimämpi kuin Suomessa, että ehkä niillä shortseilla tarkenee ainakin päivisin.
Kuulin myös tänä aamuna kauhutarinan, miten yksi Lionsin kautta matkustava tyttö oli jäänyt New Yorkin lentokentälle about vuorokaudeksi, kun lento ei ollut lähtenytkään. Ei yhtään lisännyt paniikkia tai mitään...
No joka tapauksessa, olen kaikesta jännityksestä huolimatta myös tosi innoissani (obviously) ja uskon, että tästä tulee yksi elämäni parhaista kokemuksista.
Seuraavan kerran päivittelen sitten ehkä joltain lentokentältä tunnelmia. Tai sitten vasta kun olen päässyt perille, saa nähdä miten maltan ja kerkeän.
Tää pikkukaupungin tyttö pääsee viimein suureen maailmaan. Tästä on unelmoitu jo pari vuotta :)
Se tunne kun tajuaa, että oikeasti on jo matkalla kymmenen päivän päästä, enkä viidenkymmenen tai kahdenkymmenen. Se ei olekaan joskus parin viikon päästä vaan ihan oikeasti jo seuraavana lauantaina!
Tänään ehkä tuli vähän todellisempi olo kun käytiin pankista hakemassa pino dollareita.
Abe Lincolnia ei valitettavasti niistä löytynyt vaikka kuinka toivoin. Selvisi että hän on viiden dollarin seteileissä. Pöh.
Tuon Seattle-kirjan lainasin kirjastosta about viikko sitten ja se on aika kätevä opus. Sen vaikutelman olen saanut, että Seattle on aika persoonallinen kaupunki. "Long overlooked, Seattle is America's Cinderella city: a precocious mix of charismatic pubs, voguish cafes, provocative art and cutting-edge music that is helping to define modern US culture" sanotaan kirjan takakannessa. Ja muutenkin ensivaikutelma on positiivinen.
Pike Place Marketin kalanheittäjät ja purkkaseinä täältä tullaan!
Pakkaamista en ole vielä aloittanut, mutta pelkään että matkalaukku menee ylipainon puolelle jo menomatkalle. Koska kuka nyt oikeasti pystyy valitsemaan vaatteet viideksi viikoksi?! Mistä minä voin tietää, että en varmasti tarvitse tuota paitaa tai noita kenkiä? Kuten joku meidän whatsappryhmässä totesikin, ehkä parempi lähteä matkaan tyhjällä matkalaukulla tai sitten vaan heittää siellä vanhat rievut roskiin. Katsotaan nyt mihin lopputulokseen päädyn ja tarvitseeko ostaa paikan päältä toinen matkalaukku.
Mutta se on varmaa, että paluumatkalla matkalaukku on huomattavasti painavampi.
Päätin perustaa uuden blogin ihan vain tätä reissua varten. Lähden siis 28.6.2014 Lions Clubin kautta kesävaihtoon Yhdysvaltoihin. Viideksi viikoksi. Ihan yksin. Suureen maailmaan. No vielä ei pelota, äitiä ehkä enemmän. Suuntana on Washingtonin osavaltio ja sellaiset kaupungit kuin Stanwood ja Selah. Vaikka itse tietenkin sanon että, menen Seattleen ja Yakimaan jotka ovat naapurissa sijaitsevat hieman isommat kaupungit.
Stanwood sijaitsee 86 kilometrin, eli 56 minuutin ajomatkan päässä Seattlesta. Siellä on 6231 asukasta, Seattlen metropolialueella 3.8 miljoonaa.
Stanwoodissa on joku viikinkikylä ja tonttukauppa jonka kyltissä on suomen lippu.
Muuta netistä ei oikein irtoakaan, mutta kyllä sieltäkin tekemistä löytyy.
Seattlessa on Space Needle ja ensimmäinen Starbucks. Ja se on myös Frasierin, grungemusiikin ja Jimi Hendrixin kotikaupunki. Eikä lempinimi Emerald City kuulosta todellakaan pahalta!
Ensimmäiseen isäntäperheeseeni kuuluu äiti Michelle, isä Earl ja kohta 16-vuotias tytär Alexa.
Alexa tykkää lukemisesta ja hevosista niin kuin minäkin ja on syntynyt 10.7 eli päivää ennen minua, joten pidetään siellä kunnon yhteispippalot.
Heillä on kaksi hevosta, Stan ja Comanche ja pääsen siis ratsastamaan ja tallitöihin, sillä kuulemma perheen koko vapaa aika menee lähinnä hevosten kanssa touhuamiseen.
Tehdään me kyllä kaikkea muutakin. Jo heti seuraavana päivänä kun saavun vietetään Michellen 50-vuotis synttäreitä ja mennään kokeilemaan zipliningia! Kiitos Divergentin (josta Alexakin muuten tykkää), oon siitä ihan älyttömän innoissani.
Muutenkin on kaikenlaista venereissua ja vesipuistoa luvassa joten tylsää tuskin tulee olemaan.
Ja pääsenhän minä kokemaan myös aidon 4th Of Julyn, josta tulee varmasti ihan mahtavaa.
Toinen isäntäperhe asuu Selahissa josta on 9 minuutin matka Yakimaan joka on "keski-Washingtonin sydän".
Selah on muuten maailman omenamehupääkaupunki, saas nähdä pärjääkö paikalliset omenamehut suomalaiselle Juissille.
Tähän toiseen perheeseen kuuluu äiti Tammy, isä Kenneth ja n. 20-vuotias tytär Lauren.
He vaikuttavat todella aktiivisilta ihmisiltä ja ovat selvästi innoissaan että minä tulen heille vaihtoon (heti Facebookiin kaveripyyntöä ja päivitystä kun saivat tiedon että minä tulen, hahah :D ).
Heilläkin on kuulemma hevonen joka on vanhempi mutta oikea sweet heart.
Joka tapauksessa odotan reissulta upeaa luontoa ja aurinkoa, vaikka Yhdysvaltojen sateisimpaan kolkkaan olenkin menossa. Ja olisihan se tietysti kiva jos tarttuisi mukaan myös vähän ostoksia (mikä ei kyllä varmaan ole ongelma jos Forever 21:iin ja muihin ihaniin kauppoihin päädyn).
Ehkä siisteintä ikinä olisi myös nähdä noita miekkavalaita.
San Juanin saarille on siis päästävä ;)
P.S Tämän postauksen kuvat löydetty yksinkertaisesti Google kuvahaulla. Kunhan reissuun pääsen laitan itse ottamiani kuvia.
