Se tunne kun tajuaa, että oikeasti on jo matkalla kymmenen päivän päästä, enkä viidenkymmenen tai kahdenkymmenen. Se ei olekaan joskus parin viikon päästä vaan ihan oikeasti jo seuraavana lauantaina!
Tänään ehkä tuli vähän todellisempi olo kun käytiin pankista hakemassa pino dollareita.
Abe Lincolnia ei valitettavasti niistä löytynyt vaikka kuinka toivoin. Selvisi että hän on viiden dollarin seteileissä. Pöh.
Tuon Seattle-kirjan lainasin kirjastosta about viikko sitten ja se on aika kätevä opus. Sen vaikutelman olen saanut, että Seattle on aika persoonallinen kaupunki. "Long overlooked, Seattle is America's Cinderella city: a precocious mix of charismatic pubs, voguish cafes, provocative art and cutting-edge music that is helping to define modern US culture" sanotaan kirjan takakannessa. Ja muutenkin ensivaikutelma on positiivinen.
Pike Place Marketin kalanheittäjät ja purkkaseinä täältä tullaan!
Pakkaamista en ole vielä aloittanut, mutta pelkään että matkalaukku menee ylipainon puolelle jo menomatkalle. Koska kuka nyt oikeasti pystyy valitsemaan vaatteet viideksi viikoksi?! Mistä minä voin tietää, että en varmasti tarvitse tuota paitaa tai noita kenkiä? Kuten joku meidän whatsappryhmässä totesikin, ehkä parempi lähteä matkaan tyhjällä matkalaukulla tai sitten vaan heittää siellä vanhat rievut roskiin. Katsotaan nyt mihin lopputulokseen päädyn ja tarvitseeko ostaa paikan päältä toinen matkalaukku.
Mutta se on varmaa, että paluumatkalla matkalaukku on huomattavasti painavampi.
Tämä kuva on siis niin osuva.
Huomenna käyn hakemassa vielä meidän Lions clubilta jotain viirejä ja voisi niitä tuliaisiakin ruveta pikkuhiljaa katsomaan.
Vielä ei ole paniikki iskenyt, mutta onhan tässä aikaa.
Todennäköisesti tajuan vasta siellä Seattlen lentokentällä, että mihin sitä tuli lähdettyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti