Finally here!
Päivittelen kuulumisia näin pikaisesti puhelimella. Saas nähdä miten onnistuu.
Kello on täällä nyt seittemän aamulla ja heräsin ihan oikeasti kukonlauluun. Kunnon landefiilis. Huomaa kyllä pienen aikaeron (ei mitään kunnon jet lagia kuitenkaan) kun oon jo nyt hereillä.
Eilen lähdettiin aamulla aikaisin meiltä ajamaan Helsinkiin ja oltiin kentällä joskus puolenpäivän aikoihin. Sain lähtöselvityksen tehtyä (englanniksi tiskillä, oli ihan mukava miekkonen minuu palvelemassa) ja kaikki meni hyvin.
Saatiin jopa, pienen sähellyksen jälkeen, vierekkäiset paikat Saaran kanssa jonka kanssa mentiinkin samaa matkaa Chicagoon asti.
Kävin myös Starbuckissa fiilistelessä, voi olla että täällä tulee käytyä siellä usein.
Lento meni myös hyvin, mutta koska se nyt oli se 9 tuntia (+ noin 20 min viivästystä) niin olihan se aika puuduttavaa. Luin Looking for Alaskan melkein loppuun, terveystietoakin vähän. Leffat siellä oli aika huonoja. The Monuments Men (joka vaikutti tylsältä sotaleffalta) ja Silver Linings Playbook (jonka olin jo nähnyt).
Mutta ruoka oli erinomaista lentokoneruoaksi! Saatiin valita otetaanko pastaa vai BBQ kanaa (otin kanaa) ja myöhemmin meille tuotiin ihan sikahyvät minipannupitsat.
Chicago pelotti älyttömästi, mutta se meni yllättävän hyvin. Uskolaa tai älkää, kyselyt oli paljon tarkemmat Helsinki-Vantaalla! Minuu kuulusteli semmonen mukava mies ja sormenjälkien ottaminen oli myös ihan helppoa. Matkalaukku löysi myös perille, meinattiin tosin unohtaa jättää laukut siihen vaihtotiskille. Onneksi joku pyys meidät takas ennen kun kerettiin pidemmälle. Hups.
Chicagon kenttä ei ollut niin iso mitä kuvittelin. Siellä oli eri maiden lippuja katossa mistä kuvakin (huomatkaa Suomi), surkee wifi ja tosi huonosti puhelimen latauspisteitä.
Lähtöportilla oli mukavat keskustelut Alaskaan menevän vanhemman pariskunnan kanssa. Kysyivät olenko Minnesota fani kun sanoin että olen Suomesta. Sanoin olevani vaikka en lätkää seuraakaan. Vissiin siellä sitten jotain suomalaisia pelaa. Ja eräs nuorempi herra (myös Alaskaan menossa) tunnisti minut suomalaiseksi aksentista, en tiedä onko sitten hyvä vai huono juttu.
Lennolla sitten oikeastaan vaan nukuin. Sitten kun oltiin perillä kesti vähän aikaa ennen kuin löysin isäntäperheeni. Laukkukin onneksi löysi ihan perille asti.
No sitten ajettiin about tunti tänne. Matkalla näin Seattlen downtownin kaikessa loistossaan ja se oli kyl huikee fiilis. Kuvaa en ehtinyt ottaa, mutta jos käytte kattomassa Seattlen "skylinen" kuvia yöllä niin tajuutte kyllä.
Pakko vielä sanoa, että se on kyllä totta että Amerikassa kaikki on isompaa. Ainakin autot ja sängyt. Sanoinkin eilen hostmomille että miun oma sänky on varmaan puolet (oikeesti ehkä 1/4) tästä sängystä. Olo on kuin prinsessa ja herne sadusta, nukutti tosin ihan hyvin :D
Niin ja se vielä, että jos en jo ollu maininnu niin näillä on tosi paljon eläimiä. 2 hevosta, 28 kanaa, 3 kissaa, 3 kania ja koira.
Kissat vielä ujosteli minuu (paitsi yksi nimeltä Smokey), mutta onneksi sentään Missy-koira tais ihan tykätä.
Tänään mennään kokeilemaan zipliningia ja siitä tulee varmaan hauskaa! Siitä sitten lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti