21 hours...

Tuliaiskassit isäntäperheille. Sisältöä en vielä paljasta, mutta kaikkea kivaa suomijuttua sieltä löytyy ;)



Ja kaikkea Lions juttua perheille ja klubeille vietäväksi...



Tässä miun matkalukemiset. Kyllä, näette oikein, otan mukaan myös terveystiedon kirjat.
Tai ainakin yhden, riippuu vähän. Pitäähän niihin kirjoituksiin aloittaa lukeminen jo näin kesällä.
Onneksi enkun kirjotuksiin tulee treenattua paikan päällä ihan käytännössä.



Viimeksi kun kirjoitin en vielä panikoinut.
Pakko sanoa, että tilanne on toinen nyt.

Yritettiin tänään tehdä nettilähtöselvitystä, mutta eihän se tietenkään onnistunut.
Onneksi Kilroylla on osaavaa henkilökuntaa ja he osasivat auttaa.
Pitää kuitenkin huomenna marssia automaatille tekemään se lähtöselvitys.
Ja arvatkaa vaan onko hyviä paikkoja silloin enää jäljellä...

Toinen asia, mikä hirvittää on matkalaukun paino. 19.7kg jo tässä vaiheessa. Hupsis.
Yritetään vielä karsia jotain pois, mutta voi olla että silti on liian painava. Tai no siis saahan se olla 23kg, mutta kun haaveilin niistä ostoksista... Pitää kai oikeasti jättää kaikki vanhat vaatteet sitten sinne.
No onneksi siellä on myös aika paljon tuliaisia isäntäperheille, että edes vähän painoa oikeasti saadaan pois.
Ja isäntäperheellä on kuulemma kaikkia extravaatteita jos tarvitsee.
On siellä sentään on paljon lämpimämpi kuin Suomessa, että ehkä niillä shortseilla tarkenee ainakin päivisin.

Kuulin myös tänä aamuna kauhutarinan, miten yksi Lionsin kautta matkustava tyttö oli jäänyt New Yorkin lentokentälle about vuorokaudeksi, kun lento ei ollut lähtenytkään. Ei yhtään lisännyt paniikkia tai mitään...

No joka tapauksessa, olen kaikesta jännityksestä huolimatta myös tosi innoissani (obviously) ja uskon, että tästä tulee yksi elämäni parhaista kokemuksista.

Seuraavan kerran päivittelen sitten ehkä joltain lentokentältä tunnelmia. Tai sitten vasta kun olen päässyt perille, saa nähdä miten maltan ja kerkeän.

Tää pikkukaupungin tyttö pääsee viimein suureen maailmaan. Tästä on unelmoitu jo pari vuotta :)